Lasisilmä
kello kolme on, yö on loputo
minne hennot jalkasi kannat
jouduit pettymään, niin paljon pettymää
vaikka saitkin kaikkesi anta
enempää, et enempä
sä jaksa, tää olkoon määränpä
vaikkakin, sun vielä kulkevan tahtoisi
sinun kasvoissas elää unelma
joissa olet tottunut lentä
kaunis maailma, täynnä rakkautt
näihin haaveisiin uskot sentää
enempää, ei enempä
eihän unelmiaan saa menettä
vieläkin, sinun kulkevan tahtoisi
siinä sä oot
lasisilmä, tiedän sua itkettä
en silti silmissäs kyyneltä nä
mä sun sisääsi katsoa tahtoisi
sinun kasvoihis kasvoni jä
lasisilmä, tahdon sua purista
lailla lapsen voit nukahta
päästä pois ne kyynelee
jotka sua on ahdistanee
kello viisi on, näätkö auringo
nauravan yökahvilan taka
siinä istut taas, elät unelmaa
saanko sen sun kanssasi jakaa
enempää, ei enempä
et kai tahdo että kaikki tähän jää
jotenkin, sua auttaa tahtoisi
ilta uusi on, ilta loputo
tummat varjot käy pitkin selkä
ota hetki tää, nosta pystyyn pä
se ei elää voi joka pelkä
enempää, et enempä
nähdä voi jos ei nouse pystyyn pä
tähänkin, sinun uskovan tahtoisin
