Rakkaus On Lumivalkoinen
Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaallee
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaisee
Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaa
ja tuntea kun lumipeittää maa
Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäi
ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta näi
Aina toivoi kyllä paljon mutta saikin enemmä
vaan ei yhtä tiennyt hän
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoine
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamuje
voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää voi
vaan illaln tullen katoaa ja tummuu aina poi
Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruu
ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuu
Kun lapsi pitkän päivän jälkeen syliin nukahta
tai pyytää kotiin palaamaa
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen...
Niin aamu astui ikkunasta sisään hiljaisee
Hän valvottuaan taittoi vielä vietsin kirjeesee
pihamaalla katsoi miten kaunis voikaan olla ma
vaikkei ole Jumala
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen....
