Jumalten Kaupunki / Tuhatvuotinen Perinto Lyrics - Moonsorrow

Jumalten Kaupunki / Tuhatvuotinen Perinto
[alkusoitto]

Tuhannen vuotta olemme kulkenee
eksyksissä, etsien kadotettua kansaamme, ja katso
edessämme avautuu tie jumalten kaupunkiin.

[JUMALTEN KAUPUNKI]

Tuon laakson pohjall
taivaiden tornien ympäröimänä
Joet vilkkaat risteävä
aikaa ammoista kuljettaen.
Saattue pysähty
lämpimään sateeseen
Jossain kaukaisuudess
pronssitorvi soi - kuunnelkaa!
Tie aukenee laaksoon
vedet ain' virtaa alaspäin
Ikuisuuteen aika vie
kultaiseen taloon jumalten.
Ukkonen valaise
seinämät vuorten jylhien
Vesi rummuttaa kattoa metsä
sen kansaa raviten.
Tuhannen vuotta kulunut ka
on siitä kun täältä lähdimme
Vihdoin olemme koton
kaupungissa ikuisten.
Tie aukenee laaksoon
vedet ain' virtaa alaspäin
Ikuisuuteen aika vie
kultaiseen taloon jumalten.
Puisen pöydän äärell
esi-isät juhlivat
Sirpaleissa rikotun lumoukse
jalat veressä tanssien.
Vesi kadonneen järvenselä
iäisyydessä lepää
Heikko pinta peilityyni väreile
vain kosketuksesta ihmisen.
Tuhannen vuotta j
veljet toisensa pettävät
Niin jumalten kaupungi
kauneus edessämme katoaa.

[English translation:]

[LEGACY OF A THOUSAND YEARS]

[prelude]

For a thousand years we have wandered
seeking for our forsaken people, and lo
before us is the path to the city of the gods.
[CITY OF THE GODS]

At the bottom of that valle
surrounded by heavenly towers
There cross two brisk river
carrying long gone time.
Here the company will stop
resting in the warmth of rain
Somewhere far, far awa
sounds a bronzen horn - hearken!
Path leads to a valley
waters running downwards
To eternity our time shall lead us
to the golden house of the gods.
At the flash of lightnin
the dreary mountains unveil
Water pounds the green vault
nourishing the woodland folk.
A thousand years may have passe
from the moment we left our home
At last have we returne
to the city of the eternal.
Path leads to a valley
waters running downwards
To eternity our time shall lead us
to the golden house of the gods.
Our forefathers, they feas
around a wooden table
In the fragments of a broken spel
they dance with blooded feet.
The open, forsaken lak
is sleeping in forever
The frail unrippled break
only at the touch of man.
A thousand year
for a brother to betray brother
And the beauty of the city of the god
will vanish before our eyes.