Aurinko Ja Kuu
san. kalle ahol
säv. ahola & joonas pirttil
jos odotus on sitä että vailla on eversti euforia
olen kyllästynyt odotukseen ja valmis luopumaa
sillä ikä ilman aikaa on kuin haikala hampaato
krapulainen kuoriainen sadevesitynnyriin pudonnu
kultalasti tinneriin uponnu
kellostaniko portin löysin
jos löysin, nyt etsin tietä takaisi
vai aikakoneeksiko muuttui painajainen
jos muuttui, mikä voisi saada mut heräämään
ne blandaa hiuksiin unitäit
mutta uneen soutaa myös kilpikonna täikammat airoinaa
se purkaa aikapommin sylkishampoollaa
ja mut kellokorttisellistä pelasta
mut eksyttikö kellon piru
jos eksytti, nyt etsin tietä takaisi
vai lentokoneeksiko muuttui laskuvarjo
jos muuttui, kunpa oppisin pian laskeutumaa
en löydä lentokenttää mistää
mutta näen kyllä kilpikonna
joka propelli selässään lentää luoksen
vetää kartan kilvestää
hyvästi jääkää kellokorttipäät
ei aika ole liikettä kellon viisareide
harmaat miehet, te meitä kiinni ette sa
turhaan sekuntipankki talletustamme odotta
ei aika ole hiekkaa tiimalasiss
harmaat miehet, te meitä kiinni ette sa
turhaan sekuntipankki talletustamme odotta
mennyt aika on silta uutee
aivan toiseen todellisuutee
vaikka muistot joskus painavat liika
mä sillan sortua anna e
harmaat miehet, te meitä kiinni ette sa
unestaniko enteen löysin
jos löysin, nyt juhlin merkitystä se
tutut haamut ilmestyivät lepoa sieluilleen etsimää
kuka säälisi noita kellokorttipäit
leikkaisi heidän elämäkertaleffansa uudellee
loisi värit ja sävyt filmiin rakeisee
punoisi muistikuvista hautaseppeleen?
